Saturday...

Nousin aamulla melko hyvissä ajoin ja hoitelin normiaamusettiä, aamupalaa ja sen semmosta. Vähän jäi kyllä aamiainen melko hintsuksi, sillä munat oli loppu!! Vedin sit vähän leipää ja aimo annoksen proteiinijuomaa. Tarkoitus oli lähteä klo 10.38 junalla Tampereelle tapaamaan ystävätärtä. Ihan hyvin mulla siinä oli aluksi aikaa laittautua ja valitsinkin vaatteita melko kauan. Päädyin housuihin ja paitaan jotka olen viimeksi ostanut, olisi ollut vähän outoa laittaa vaatteet jotka miellytti minulle ennen niin tärkeän ihmisen silmää. Vaikka toki eräs tietty paita yhdistelmä olisi varmasti näyttäänyt (ja näyttääkin) päälläni melko puhuttelevalta ja olisin muuten ehkä laittanutkin ne vaan kun mulla on nyt vähän tuota iho ongelmaa niin päädyin kuitenkin hieman pidempiin hihoihin. Olis kyllä kuitenkin pitänyt valita toisin... Lopulta mulle kuitenkin tuli kiire (yllätys), kun muistin että mun täytyy vielä käydä Lapuallakin ennen lähtöä. Sitten isä vielä soitti että Seinäjoella olis joku halpa pakettiauto jota pitäis lähteä katsomaan. Sovittiin kuitenkin, että se menee veljeni Miikan kanssa.. En mä olisi kyllä sinne enää millään ehtinyt.


Vähän meni näpärälle, mutta ehdin kuitenkin junaan. Mä olen kyllä sellainenkin säheltäjä... Vois joskus ihan oikeasti perehtyä kunnolla ennen kuin lähtee, eikä vaan ajatella että kyllä se siitä. Miksi pitää luulla että ne asiat olis jotenkin muka helppoja kun ei ne koskaan oo. Mä en erityisesti välitä junalla matkustamisesta. No ensinnäkin A, siellä ei oo mitään tekemistä, B penkit on epämukavat (lakkaa veri kiertämästä jaloissa kun farkut) C mua ällöttää ne tyynyt kun mä ajattelen että jonkun rasvainen tukka on ollu siinä ennen mua ja se rasva/hilse tai pahimmillaan täit ovat tarttuneet siihen. Tietenkin sama pätee muhunkin, et jos mä pidän siinä tukkaa niin joku toinen vieras joutuu siitä sitä kärsiin. Vaikka olis miten puhdas kuontalo tahansa.. D VRn säästöpolitiikan piiriin kuuluu myös vessapaperi, varmaan maailman ainut firma jossa sekin on niin ohutta että lähes näkymätöntä... Sitten mua vielä alkoi janottamaan ihan kamalasti ja eihän sillä haarukka-veitsi vaunussa mikään visaE tietenkään käynyt. Siinä sit istuttiin kuivin suin koko matka..


Matkan piina kuitenkin palkittiin sillä määränpäässä sain nauttia hyvästä seurasta ja näin jopa muutaman vanhan tutukin :D Mukava oli höpistä niitä näitä, kuitenkin siitä kun viimeksi ollaan nähty on jo useita vuosia, yli kymmenen jopa.. Mulla oli äärettömän mielenkiintoinen päivä, erityisen paljon nautin pitkistä ja hedelmällisistä keskusteluista. Enpä olisi koskaan uskonut että voisi olla joku joka oikeasti jopa ymmärtää mitä mä oikein höpisen! Käytiinhän me myös ideaparkissa (kiitos seuralaisille), mut kun mä olen niin kovin huono shoppaileen, mä yleensä menen kauppaan vain jos mulla on tarve. Ja jos ei sitä oo niin mä en osaa siellä tehdä sit mitään.. Oli tosi mukava päivä ja tutustuin hienoihin, mukaviin ihmisiin.

Ja vaikka tietyllä tavalla olen vähän haltioissani, siitä miten joku voi tuntua niin tutulta. Silti mulla heräsi myös paljon mietteitä ja lisää pohdittavaa. Alkoi jopa vähän ehkä pelottamaan ja ahdistamaan. Ehkä annoin vähän liikaa itsestäni tai vääränlaisia asioita, en tiedä. Vaikka mä olen niin kovin rauhaton ja sekavan oloinen, mä huomioin kyllä mitä mun ympärillä tapahtuu. Kaikki kertoo jostain ja näin tietenkin on mun itsenikin kohdalla, viestitän jotain koko ajan ja yleensä sitä ei kyllä kukaan ymmärrä..

Takaisin mun oli tarkoitus tulla kahdeksan aikaan lähtevällä junalla. Ja meninhän mä asemalle siihen aikaan, mutta olin jotenkin seannut aikataulujen minuutit (mulla toi ajan hahmottaminen on jokseenkin haasteellista). Seuraava lähtikin sit kymmenen aikaan ja siihen ehdin ihan mainiosti. Menin junaan sisälle ja olin juuri istahtamassa kun muistin lehtiartikkelin jostain pojasta joka oli jätetty Parkanoon kun sillä oli ollut vain VisaElectron. Paniikki iski kun mullahan ei myöskään ollut rahaa.. Varmistin asian vielä konnarilta ja näinhän se oli, ei se käy. Toisaalta hölmöhän mä olin kun eihän se käynyt menomatkalla sinne ravintolavaunuunkaan. Onneksi se kuitenkin selvisi ennen kuin juna lähti ja pääsin pois sieltä Tampereella :D

Menin tietty sinne asemalle odottamaan ja voin sanoa ettei mikään erityisen mieluisa kokemus. Toisaalta kyllä tuli siinä vanhat ajat mieleen, olen joskus ennenkin hengannut siellä kännissä keskellä yötä.. Mut asiaan, aluksi kaikki oli ihan ok ja sain olla rauhassa. Sitten sinne tuli ensin kaks semmosta alkoholisoitunutta nuorta jotka istui mua vastapäätä. Eikä siinä mitään, mutta sit siihen tuli joku niiden kaveri. Se alkoi mulle valittamaan että mun pitäis mennä pois siitä penkiltä kun hän halua oikaista siihen. Mä sanoin sille etten mä aio tästä mihinkään siirtyä. Vähemmällähän mä olisin tietty päässy kun olisin vain siirtynyt. Sitten siihen vielä puuttui ne kaks muutakin ja alkoi soittamaan suutaan. Riitahan siinä tietenkin sitten tuli, pelkäsin jo että äityy tappeluksi :( Onneksi tilanne lopulta raukesi kun siihen sit tuli vartijat paikalle ja heitti ne juopot pihalle. Loppuajan sit muut ihmiset tuijottikin mua hämärä ilme kasvoillaan..

Pääsin 23.58 vihdoin ja viimein junaan... Kävelin monta vaunullista ja ne oli kaikki makuuvaunuja (tai siis näin luulin, kun niitä oli niin loputtomasti), siinä jo iski paniikki että jos siellä on pelkkiä makuupaikkoja et riittääkö mulla rahat siihen lippuun. Onneksi löysin konnarin jälleen ennen junan lähtemistä ja helpotukseksi sain kuulla junan lopussa olevan muutama normivaunu. Mun mielestä mikään ei ois niin kamalaa kuin joutua jäämään Parkanoon keskellä yötä. Se kun on keskellä ei mitään, sieltä asemalta on keskustaankin ainakin 15km..

Oikeastaan jos mä en olisi tolla päässyt kotiin niin olisin kyllä mennyt johonkin lähiravintolaan ja vetänyt elämäni kännit!! Tai ainakin musta silloin siltä tuntui.. Seuraavalla kerralla mä ostan heti meno- ja paluulipun enkä myöhästy.. Tai sit mä meen autolla.. Tai en.

Eväiden suhteen päivä meni ihan kivasti, ehkä hieman liian vähän tuli taas syötyä. Kuten yleensäkin. Mut käytiin me semmosessa kodikkaassa pikku ravintolassa syömässä semmonen ruisleipä juttu (minkä nimeä mä en enää muista, harmittaa), joka oli aivan sairaan hyvää :D Ehkä semmonen vois maistua joskus toistekin ;)

Mua kyllä niin nyppii kun mä syön liian vähän, liian usein. Se hidastaa niin paljon tota mun kehitystä tai siis eihän sitä kehitystä oo jos ei kerran paino nouse ;( Täytyy sitäkin nyt taas pohtia... Kyllä nyt mulla riittää pohdittavaa, vastauksia odotellessa... Vaikka mulla on kyllä taas vähän pää kipeä ja ihmettelen että hakkaanko mä sitä taas seinään...? Muutoksia, muutoksia, muutoksia, niitä mä tahdon! Missä ne viipyy??? No joo, omia valintoja, huonoa suunnittelua, aikatauluttamattomia päiviä, epäolennaiseen keskittymistä.. Onhan näitä syitä, ihan on peilissä syyllinen...