Parempi harvoin kuin ei ollenkaan...??

Alkaa jo vähän huolestuttaa tää mun bloggailu kun en millään tahtonut muistuttaa salasanaa tänne.. Huomaa et ihan liian harvoin tulee päiviteltyä. Kuitenkin mä valtavasti pidän kirjottamisesta ja ennen kaikkea siitä kirjoittamisen aikana tapahtuvasta pohtimisesta. Tää on yks semmosia harvoja hetkiä kun mä todella, oikeasti pystyn pysähtyä miettiimään kunnolla. Kirjoittaessa on melkein pakko keskittyä pelkästään siihen mitä kirjoittaa, tai no, mä kyllä pystyn kattomaan piirrettyjä samalla kun kirjoitan. Riittää kun osaa kymmensormijärjestelmän hyvin ;) En kyllä yleensä niin tee, koska pidän siitä hetkestä kun voin syventyä omiin mietteisiin. Kyllähän mä mietteissäni pystyn olemaan koska tahansa, mutta mun on äärettömän vaikea keskittyä vain yhteen asiaan. Mun mielessä liikkuu yleensä aina liikaa asioita. Se on toisinaan vähän rasittavaa :D Haluaisin käyttää päivittäin aikaa 30-60minuuttiin kirjottamiseen. Myös meditointi kiinnostaa mua edelleen suunnattomasti. Niin kuin monet muutkin asiat ;) Haluan oppia vielä paljon asioita ;) Ja onhan mulla täs vielä paljon aikaa, vähän yli 80vuotta :)) Olenhan päättänyt elää 120-vuotiaaksi ;) Mulla ei nyt ole ollut ihan niin kiire kuin aikaisemmin ja olen äärettömän tyytyväinen jo nyt saavutettuun lopputulokseen, toki paljon on vielä kehitettävää. Mutta kuten jo monesti todettu, että elämä on valintoja ja asioiden priorisointia. Kohtuullinen kiireettömyys on kuitenkin johtanut siihen, että melkein kaikki stressin oireet ovat hävinneet. Ruokatorventulehdun on hellittänyt (tosin en syö, enää mitään koskaan mikä saattaa aiheuttaa oireita). Lisäksi nukun öisin levollisesti ja nukahdan helposti, parhautta :) Eikä sovi myöskään vähätellä kotiin muuttamisen osuutta tässä kohtaa. Vaikka meillä ei olekaan maailman parhaat olosuhteet täällä niin, täällä mä voin kuitenkin hyvin. Ihmeellistä :)
...
Pitkän kirjoittelu tauon jälkeen olis toki vaikka ja kuinka sanottavaa :D Plus sit vielä et mä en yhtään muista mitä olen kirjoitellut aikaisemmin... Olis ehkä syytä itsekin joskus lueskella näitä omia höpinöitä :) Niissä saattaa useinkin esiintyä joitain ristiriitaisuuksia ja se johtuu yksinomaan siitä että mun mieli vaan tuppaa vaihtumaan silloin tällöin :D Mut siis niin olin sanomassa niistä eväistä. Mä löysin maailman parhaimman lisäravinteen, Fastin proteiini pudding :) .........?????
Olen lisännyt siis kaloreiden saantia joka päivälle ja näin ollen myös aterioita tulee nyt 1-2 enemmän. Tai siis pyrin siihen. Etenkin työpäivinä onnistun melko hyvin,  nyt kun olen oppinut oikeasti pitämään ne tauot! Eli seiskalta oli siis puuro, raejuusto, mehukeitto, ruisleipä kera kinkun, kurkun ja salaatin. Yheksältä proteiinivanukas tai rahka. Yheltätoista lounas (pussikeitto), omena tai muu hedelmä ja klo 13 proteiinivanukas tai rahka. Jos ei mitään muutoksia tule niin ajelen töistä kotiin ja teen lounaan eli kananlihaa, kasviksia, salaattia, pähkinöitä ja toisinaan riisiä. Riippuen vähän miten nälkä on. Sit 1-2h puuhastelua, laturi ja salille. Salin päälle tietenkin palautumisjuoma mikä on edelleen mun kestosuosikkini eli Fastin HTR. Sit kotiin ja iltapala, mikä on tällä hetkellä mitä milloinkin :( Etenkin päivänä jolloin hiilarit ovat jääneet vähän vähemmälle, on jäätävän kova nälkä illalla ja tulee syötyä mitä sattuu. Tää on just tän laskemattomuuden ongelma. Latasin mä puhelimeenkin semmosen sovelluksen et ois helpompi laskea et missä mennään. Ja siis mähän olen äärettömän kiinnostunut kaikista tommosista sovelluksista, ovat varmasti käteviä työkaluja. Ainut vain et missä välissä mä niitä eväitäni sinne täyttelen. Etenkin kun huomasin et siel on tosi vähän valmiina tuotteita mitä mä syön lähes päivittäin. Et pitäis ensin ite lisäillä niitä sinne... Nooh, ehkä mä saan sen joskus käyttöön oikeasti ja voin sit raportoida teillekin sen hyödyistä ;)
...
Niin ja sit ne treenit. Ihan helvetin hyvin on nyt kulkenut ja motivaatiokin alkaa olemaan taas selvästi korkeammalla. Mikä on ihan selvä juttu, nyt kun stressikin on poissa. Ainakin siis lähes kokonaan :) Ehkä mä vielä saan tämän vuoden aikana kiinni menetetyn ja pääsen taas treenaamaan varusteilla ja systemaattisesti. Kaikelle on oma aikansa ;) Otin tossa raakana ykköset vedossa ja penkissä ja olen kohtuullisen tyytyväinen, veto 160kg ja penkki 65kd. Olisin saanut kyllä penkissä (uskon ainakin) 67,5kg mut mokasin kakkosnoston enkä kuunnellut merkkiä. Katsastelin tossa myös kisoja ja käyn ennen syksyä vähintään yhdet raaka- ja yhdet varustekisat. Tietty se treeni niillä varusteilla on pikkasen auki, mut haluan kuitenkin tehdä tuloksen ja varmistaa näin paikkani ensi vuoden SM-kisoihin. Sit on kuitenkin vielä koko syksy aikaa treenata varusteilla. Mulla olis myös oikein hyvää videomateriaalia (olen kuvannut pitkästä aikaa) ja myös kuvia. Ja niin mielelläni niitä jakaisin josko tää mun kone toimis yhään paremmin... Uutta odotellessa...

Yks viikko taas takana.

Treenit kulkeneet kohtuullisesti tälläkin viikolla. Tosin mua jonkin verran vaivaa tää päämärättömyys, mut toisaalta taas mitäs sitä mitään erityisiä päämääriä tekemäänkään. Ainakaan siis niin pitkään aikaan kun on vähänkin stressiä. Mussa kun on jokseenkin tota perfektionistin vikaa (ainakin siis joissain asioissa) niin  tavoitteessa pysyminen on äärettömän tärkeää. Ja vastaavasti taas toistuvat epäonnistumiset aiheuttavat ahdistusta. Silloinkin, vaikka kyseessä olisi minusta riippumaton tekijä, sairaus, pieleen menneet aikataulut, ylityöt, Kimin sairastelut, mitkä tahansa. Minun vaikea, ehkä jopa mahdoton hyväksyä sitä että en pysynyt tavoitteessa. Itse asiassa oma tavoitteeni on ain vähän vielä yli sen mitä saan.
...
En taaskaan ole kirjannut juurikaan mitään ylös salilla. Ja olen nyt näinkin lyhyessä ajassa huomannut et kun ei kirjaa sarjoja, kiloja, eikä toistomääriä. Syyllistyy käyttämään samoja rautoja ja samoja toistomääriä... Ja myös samoja liikkeitä. Kyllä optimaalisiin tuloksiin eittämättä pääsee seuraamalla sitä omaa treenaamista ja noudattamalla ohjelmaa. Näin se vain on. Ja kyllä mäkin tähän vielä siirryn, mutta onko se viikon vai kolmen päästä niin se on toinen asia. Uskoisin kuitenkin että ei tässä nyt enää kauaa mene, että saan nää rutiinit oikeasti toimimaan.
...
Niin siis tossa pari päivää sitten kävin kyykkäämässä. Kyykyn ja apuliikkeiden lisäksi ajattelin harjoitella telineestä irrottamista ilman vyötä tai pukua. Mulla oli itellä ajatus et ehkä jotain 160kg vois nousta. En mä kyllä ees tiedä onko se paljon vai vähän. Aloitin 110kg ja tein aina kutosen sarjan. Tein siis niin että otta raudan niskaan, nostin ylös ja laskin takaisin telineeseen. Uudet paineet sisään ja seuraava toisto. Eli periaatteessa mä tein kuus ykköstä yhdessä sarjassa. En mä tiedä ymmärsikö tosta taas kukaan mitään mut enivei... Sit korotin 120kg, 140kg, 160kg, 170kg, 180kg, 190kg, 200kg ja lopulta 210kg. Siihen lopetin koska kuitenkin sarjoja alkoi olemaan jo aika paljon takana ja aloin olemaan myös väsynyt. Mutta yllätyin kuitenkin erittäin positiivisesti :D Suorastaan ällistyin :) Eikä sillä väliä onko se paljon vai vähän muihin verrattuna, mutta se oli merkittävästi enemmän kuin mitä mä itse ajattelin :))
...
Eväiden suhteen tää viikko ei oo mennyt ihan niin ideaalisti. En mä nyt kauheesti oo mitään sopimatonta kyllä syönyt mutta ne määrät... Ne määrät mulla tahtoo paisua käsittämättömiin mittasuhteisiin ellen mä jotenkin kontrolloi. Ja etenkin jos joutuu siihen tilanteeseen että ateriaväli venyy liian pitkäksi ja ehtii tulla nälkä niin mähän en pysty hillitsemään sitä määrää yhtään. Syön kuin hevonen ja kulutan siihen aikaa ehkä 2sekuntia. Et ei kauheesti tuu kyllä pureskeltua. Mutta tämä niin kuin moni muukin asia on työn alla ;) Mutta koska kaikkea ei voi ratkaista heti niin kaikki ajallaan ;)