Tänään kokonaisuudessaan oli vähän alakuloinen päivä, sillä siskoni täyttyäisi tänään 22 mikäli eläisi vielä. Nuoren ihmisen kuolema on aina niin turha. Olen monta kertaa miettinyt tuossa keskustassa liikkuessani, että kuinka tavallaan merkityksetöntä tämä elämä on. Siis kun joku kuolee niin liikenne säilyy ennallaan, autot ja ihmiset vain vaihtuu. Näinhän se on ja tietenkin kuuluukin olla. Jotenkin vain mun mielestä koko maailman olisi pitänyt pysähtyä edes pieneksi hetkeksi kun siskoni. Se olisi ollut kuitenkin vain pienen hetken menetys muille. Hölmö ajatus, sillä silloinhan maailma olisi pysähtyneenä koko ajan. Kuitenkin joka hetki joku kuolee.. Yritän kuitenkin aina ajatella, että mikä se minun menetykseni sitten onkaan niin se on silti aina vähemmän mitä Hannen menetys. Asiat on vaikeita mutta olenhan sentään elossa ja voin vaikuttaa elämäni suuntaan. Tehdä hyviä tai huonoja valintoja, yritän niin kovasti tehdä hyviä ;)
Eväät meni täydellisesti nappiin, juuri niin kuinka olin suunnittelut. Salilla rinta, ojentajat ja pohkeet. Punainen viikko eli toistoja 8-10.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti