ei **ttu....

En oo hetkeen päivitellyt mitään kun on mennyt niin huonosti ettei oo ollu paljon mitään sanottavaa :/ Kauhee kiire ja treenattua on tullut vähän vasenkätisesti jos ollenkaan. Stressi ja huonot eväät puhkas mulle pari viikkoa sitten ruokatorventulehduksen mikä omalta osaltaan on heikentänyt treenitehoja. Muutenkin tää vuosi kokonaisuudessaan on ollut yhtä epäonnistumisen taivalta. Hankaluudet alkoivat jo heti tammikuussa kun menin takas töihin vuoden 2011 osa-aikavapaan jälkeen. Sopeutuminen on muutenkin aina vähän hankalaa ja sit meidän tapaukses kun työajat muuttuivat niin radikaalisti. Siirryttiin kahteen täyteen vuoroon ja lisäksi tuli vielä lauantaityö. Sit oli se epäonnistunut painonveto SM-kisoissa. Siitä palautuminen "normi"kuntoon vei useamman viikon. Sit mä pääsinkin pari kuukautta treenaamaan ihan tehokkaasti, kunnes multa murtu käsi. Rikkonaisen treenijakson jälkeen oli aika mielenkiintoista lähteä PM-kisoihin Örebrohon. Vaikka ei se nyt niin kauheesti mitään tehnyt koska mä olen kuitenkin luonteeltani melko itsevarma. Ongelmia kuitenkin oli. Kisat oli ja meni. Sain tuloksen ja paranninkin vähän, mutta jäin kuitenkin aika paljon tavoitteestani. Mun mielestäni ne oli floppi. Seuraavat kisat olivatkin sit Vaasassa. Olin yksin matkassa, epäonnistuin lämmittelyissä. En ehtinyt. Kuitenkin olin tyytyväinen siihen, että olosuhteet huomioon ottaen sain edes tuloksen. Huonon tosin.
...
Sit mä ilmoittauduinkin siihen kuntosaliohjaajakoulutukseen, mitä toki innolla odotin ja tiedän että se on sitä mitä mä joskus haluan joskus tehdä. Ainakin sivutoimisesti jos ei muuta. Mutta tää kauhee kiire ja se että mä en ole ehtinyt keskittymään nyt oikeastaan mihinkään täysipainoisesti on nostanut stressitason liian korkealle. Niin siis jos tässä nyt ihan rehellisiä ollaan niin kyllähän mulle on toi rakenteilla oleva talo aiheuttanut koko ajan enenevissä määrin stressiä. Mitä kauemmin se on siellä rakentamattomana niin sitä enemmän ahdistun. Tämän vuoden aikana tilanne on mennyt jo siihen, että en saa kunnolla öisin nukuttua. On mulla siihen lääkkeitä, mut en mielelläni niitä söis kun ne vaikuttaa sit muihinkin asioihin. Ja muutenkin periaatteessa vastustan lääkitsemistä. Tietty siis joissain tilanteissa se on välttämätöntä ja monet ihmiset saavat niistä suunnatonta helpotusta elämäänsä. Mut omalla kohdallani mä ajattelen kuitenkin niin et mun pitäis pystyä rakentamaan se mun oma elämä niin hyväksi että mulla on hyvä olla. Ja totta on se, että mulla on tällä hetkellä liian monta rautaa tulessa.
...
Nyt on se hetki kun pitää oikeasti pysähtyä miettimään et mistä suunnasta lähdetään asioita muuttaamaan ja mitkä on niitä mistä luovutaan. Mä tiedän kuitenkin et kaikkee ehtii kyllä tekemään, ennemmin tai myöhemmin. Lisäksi mä olen koko ajan hamuamassa vain lisää tekemistä. Olen perustamassa toiminimeä ja alan myymään ohjauspalveluita. Keväällä osallistun PersonalTrainer koulutukseen ja sitä kautta vähän laajennan toimenkuvaani. Tai näin mä olen ajatellut. Toteutus kuitenkin täytyy miettiä tarkkaan, jotta sit oikeestikin selviän kaikesta. Ja nyt pitäis keskittyä lähinnä niiden puitteiden luomiseen.  Ja ykköslähtökohta nyt varmasti on se, että meidän pitää Kimin kanssa muuttaa kotiin. Molemmat kaipaa sinne, pois täältä kerrostalosta, pthyi. En tiedä, aika näyttää miten menee ja mitä tässä nyt tulee tapahtumaan. Mutta joka tapauksessa kaikki asiat nyt punnitaan ja aloitetaan sit joulun jälkeen ihan uusista aatoksista.